2019 BisnessKatsaus | Läpileikkaus yrittäjän, äidin ja yksinhuoltajan arkeen

Tämänkin voi jakaa... kuten HBOn tunnarit

Postaus sisältää affiliatelinkkejä | Affiliatelinkit merkitty (*)-merkillä 

Olen aloittanut joka vuosi nämä BisnessKatsaus-postaukset samalla tavalla, joten eiköhän ole aika jo vaihtaa levyä 😀

Lämpimästi tervetuloa mukaan katsomaan, millainen vuosi 2019 on ollut. Olen julkaissut joka vuosi näin vuodenvaihteessa katsauksen, jossa olen käynyt läpi menneen vuoden tilastoja, tuloksia, onnistumisia ja epäonnistumisia. Tänä vuonna postaus sisältää myös läpileikkauksen yrittäjän, äidin ja yksinhuoltajan elämään ja arkeen.

Haluan kertoa jo tässä vaiheessa, että varsinkin postauksen loppuosa voi olla rankkaa luettavaa. Postaus sisältää yli 5900 sanaa, joten otathan rauhallisen hetken, kun luet tämän läpi. Postaus kannattaa lukea kokonaisuudessaan, eikä skipata vain sinne loppuun.

Joku voi ajatella, että tämän postauksen tarkoituksena on vain kehua itseäni, mutta totuus on toinen. Avaan mielelläni tilastoja ja tuloksia, sillä haluan näyttää, että tämänkaltainen liiketoiminta on mahdollista myös Suomessa. Ja vieläpä naiselle! Ja yksinhuoltajalle! Ennenkuulumatonta 😀

Okei, haluan käyttää postauksen alun siihen, että kiitän jokaista, jota olen saanut auttaa tämän vuoden aikana ja joka on lukenut ja jakanut postauksiani, ostanut tuotteitani ja palvelujani, tukenut ja auttanut minua haastavien aikojen keskellä, keskustellut kanssani, kysynyt kysymyksiä ja seurannut minua somessa.

KIITOS!

Sinä olet se syy, miksi teen tätä työtä. Kyllä, juuri sinä. Kiitos.

Mutta…

Jos joku olisi tammikuussa sanonut minulle, millainen vuosi minulla on edessä, olisin todennäköisesti vetänyt peiton korviin ja kääntänyt kylkeä. Taisin jossain vaiheessa vuotta sanoa eräälle kollegalle, että jos elämästäni tehtäisiin elokuva, kukaan ei uskoisi, mitä kaikkea yhdelle ihmiselle voi tapahtua.

Joka vuosi toivon, että seuraava vuosi olisi helpompi. Ja joka vuosi on edellistä raskaampi 😀 Tällä hetkellä en voi muuta kuin nauraa ja miettiä, mitähän sitä uskaltaa tällä kertaa toivoa 😀

Elämä on…

1.11. tuli neljä vuotta yrittäjyyttä täyteen. Aikaisempien vuosien kokemuksia ja fiiliksiä voit lukea alta:

Vuonna 2019 tapahtui omasta mielestäni KOLME isoa asiaa yrittäjyysrintamalla:

  1. Toiminimestä tuli velaton.
  2. Perustin osakeyhtiön ja aloin siirtämään liiketoimintaa sen alle.
  3. Pääsin haastattelemaan potentiaalisia työntekijöitä. (Ja 30.12. työsopimus on allekirjoitettu uuden työntekijän kanssa.)

Sekä Nordean yrityksen joustoluotto että Finnveran laina on maksettu kokonaisuudessaan pois, ja kulurakennetta on kevennetty yhteensä 815 € / kk. Wuhuu!

Joka vuosi olen laittanut postaukseen alla olevan kuvan. Onneksi viime vuonna pääsin kääntämään oman tilanteen kohti ensimmäisen vuoden seesteisyyttä. Ja sillä tiellä ollaan edelleen! 😀 Tavallaan…

2017 Bisnesskatsaus

Kuvan olen tallentanut omalle koneelle alun perin Facebookin Naisyrittäjät-ryhmästä. Kaikki kunnia kuvasta alkuperäiselle tekijälle.

Vuoden 2019 teemat (tavoite):

  • Optimointi –> Olisi pitänyt määritellä tarkemmin. Tavallaan onnistui, tavallaan jäi kesken.
  • Automatisoitu tulovirta –> Tämä on onnistunut aikaisempia vuosia paremmin.
  • Liikevaihdon kasvattaminen –> Kyllä, kasvua edelliseen vuoteen 26,75 %.
  • Toiminimen muuttaminen kommandiittiyhtiöksi osakeyhtiöksi –> YES!
  • Tiimin kasvattaminen –> Tavallaan. Uudet osakkaat osaksi tiimiä, ensimmäinen työntekijä palkattu.
  • Töiden ulkoistaminen ammattilaisille –> Kyllä, ulkoistin oikoluvun Saaralle, ja Elinan kanssa yhteistyötä tehtiin koko vuosi. Marko puolestaan hoiti laskutusta ja videoiden editointia.
  • Liikevaihto 100 000 € –> Tavoite ylittyi! Jei!
  • Loma –> Kyllä, useampia lomia, Tahkolla, kotona, Tampereella ja Helsingissä.
  • Rentous –> Kyllä, loppuvuotta kohti tekeminen on ollut rennompaa.
  • Lepo –> Kyllä, välillä pakostakin.
  • Yhdessäolo –> Kyllä, erityisesti lasten kanssa.

Ennen kuin lähden pilkkomaan vuotta kuukausi kuukaudelta, haluan muistuttaa sinua muutamasta asiasta.

1 | Älä pelkästään suunnittele vaan tee

Rakastan suunnittelua. Rakastan ideointia. Rakastan sitä, että saan tehdä strategioita ja asettaa tavoitteita. Mutta yksikään näistä ei tuo haluttuja tuloksia, ellei suunnitelmaa lähdetä viemään käytäntöön. #implementointi

Eli on käärittävä hihat ja ryhdyttävä töihin. Kukaan ei poista sinun työtäsi. Jos kerron sinulle, että sinun täytyy markkinoida omaa osaamistasi Facebookissa, tämä tieto ei hyödytä sinua. Sinua hyödyttää se, että lähdet oikeasti markkinoimaan itseäsi Facebookissa.

Se tarkoittaa, että jaat postauksia somessa, teet julkaisuja, keskustelet ihmisten kanssa, annat vinkkejä sekä myyt tuotteitasi ja palvelujasi.

Lue myös tämä: Miljoona euroa bloggaamalla – vaikka bloggaamisen pitäisi olla kuollut

2 | Älä juokse pelkästään ilmaisen materiaalin perässä

On tärkeää ymmärtää, että itsensä kehittäminen kannattaa. Mutta jos kehität itseäsi ainoastaan ilmaisella materiaalilla, et tule saamaan tuloksia. Ilmaisen materiaalin tehtävänä on vain näyttää, mitä sinun pitää tehdä. Maksullisen materiaalin tehtävänä on näyttää, miten teet asiat oikein ja tehokkaasti.

Osta verkkokurssi. Osallistu livekoulutukseen tai Mastermindiin. Etsi valmentaja tai mentori.  Hyvä valmentaja voi vain näyttää sinulle suunnan ja pitää sinut oikealla tiellä. Loppu on sinun käsissäsi. Toisaalta se on äärimmäisen mahtavaa, koska onnistuessasi voit sanoa: ”Minä tein tämän.” Toisaalta, jos epäonnistuu, joutuu katsomaan itseään peilistä ja sanomaan: ”Minä tein tämän.

Käyttämällä rahaa oman osaamisen kehittämiseen tunnet ”painetta” ottaa koulutuksista tai valmentajasta kaiken hyödyn irti. Et halua menettää rahaa, joten panostat konkreettiseen tekemiseen. Uskallan melkein luvata, että saat käyttämäsi rahan moninkertaisesti takaisin, kunhan vain uskallat investoida itseesi ja raivaat aikaa käytännön tekemiselle.

3 | Testaa kaikki

Olipa kyseessä somejulkaisu, myyntiviesti tai blogipostaus, testaa ja kiinnitä huomiota, miten yleisösi reagoi siihen. Tee muutoksia, jotka pohjautuvat tilastoihin eivätkä euroihin. Jos myyt blogijulkaisulla asiantuntijapalvelua etkä saa yhtään kauppaa, missä ongelma on?

Et tiedä, ennen kuin lähdet purkamaan kokonaisuuden osiin:

  • Kuinka monessa kanavassa jaoit postauksen?
  • Kuinka monta kertaa sitä jaettiin?
  • Kuinka moni luki postauksen?
  • Kuinka pitkään postauksessa oltiin?
  • Kuinka moni siirtyi postauksesta yhteydenottolomakkeelle?
  • Kuinka moni lähetti viestin?
  • Kuinka monelle vastasit?
  • Millaista palautetta sait ja kuinka monelta?

Jos et osaa vastata yllä oleviin kysymyksiin, et ole seurannut tilastoja riittävän tarkasti.

4 | Älä luovuta ensimmäisen epäonnistumisen jälkeen

Kaikki tekevät virheitä. Jokainen epäonnistuu joskus. Loistavaa! Silloin tiedät, mikä ei toimi, ja voit keskittyä löytämään uuden ratkaisun, joka toimii.

Yrittäjyydessä tarvitaan tietty määrä periksiantamattomuutta. Ei sitä, että hakkaat päätäsi seinään miljoona kertaa saman asian kanssa. Vaan sitä, että jos yksi asia ei toimi, etsit kolme muuta vaihtoehtoa, joita lähdet kokeilemaan.

 5 | Ole fiksu rahojen kanssa

1,5 vuotta tein niin, että siirsin joka perjantai 10 % sen viikon myynneistä erilliselle pankkitilille. Kutsuin tuota rahaa investointirahaksi. Tuolla rahalla aloin ulkoistamaan töitä ja hankkimaan uusia ohjelmia. Palkkasin apua. Kun sain apua, minulta vapautui aikaa muihin tehtäviin.

Sen lisäksi siirsin joka perjantai viikon myynneistä 25 % alv-tilille. Kyllä, siirsin enemmän kuin alveihin meni, koska ne eivät ole ainoa vero, jota yrittäjä maksaa.

Toisaalta….

Kun selkä on seinää vasten ja tiedät, että et saa mistään muualta rahaa kuin yrityksestäsi, se pakottaa sinut tekemään oikeasti töitä.

2019 BisnessKatsaus | Läpileikkaus yrittäjän, äidin ja yksinhuoltajan arkeen

TAMMIKUU

Tammikuu alkoi lupaavasti. Olin käyttänyt joulukuun ja tammikuun ensimmäisen viikon siihen, että tuotin sisältöä etukäteen blogiin. Kirjoitin yhden päivän aikana kolme postausta ja ajastin ne tasaisesti. Otin tavoitteeksi julkaista vain yhden postauksen viikossa, ja se on toiminut läpi vuoden. Ajastin postauksia siten, että minulla oli tammikuun ekaan viikkoon mennessä kaikki postaukset kirjoitettu ja ajastettu maaliskuun lopulle saakka.

Samaa toteutin myös viikkokirjeiden kohdalla. Olin kirjoittanut ja ajastanut kaikki viikkokirjeet maaliskuun loppuun saakka. Elämä, arki ja työ näyttivät hyvältä.

Jopa Suomen luonto näytti upealta. Kunnes…

2019 BisnessKatsaus

Kuva © Tiia Konttinen

Tammikuun toisella viikolla elämäni romahti. Toinen lapsistani meni henkisesti niin huonoon kuntoon, että hän joutui olemaan kotoa pois kokonaiset 9 viikkoa.

Olen kuullut monien vanhempien sanovan, että elämä tuntuu tyhjältä, kun lapsi muuttaa pois kotoa. Lapsen muuttoa opiskelun perässä voi ennakoida ja käsitellä rauhassa.

Mutta kun lapsi joutuu muutaman tunnin varoitusajalla lähtemään, tilanne on aivan toinen. Kaksi viikkoa minusta tuntui, että puolet minusta on revitty pois, ja olo oli täysin tyhjä.

Huoli lapsesta ja hänen jaksamisestaan oli suuri. Mietin jatkuvasti sitä, kestääkö nuoren oma mieli, jaksaako hän ”taistella” hyvän puolesta vai luovuttaako hän kokonaan. Minulla ei ollut mitään tarttumapintaa työhön, enkä pystynyt keskittymään. Hyvä, että pystyin edes nukkumaan. Lupaavasti alkoi tämä vuosi…

Mutta onneksi postaukset ja viikkokirjeet oli kirjoitettu ja ajastettu etukäteen.

Tiimi hoiti Facebookia ja laskutusta, joten minun ei tarvinnut paniikissa tehdä mitään. Sain keskittyä lepäämiseen ja asioiden prosessointiin.

  • Tammikuun myynti: 7 380,72 €
  • Kuukauden myydyin tuote: Kirjoita oma e-kirja [tuote ei ole enää saatavilla]
  • Blogin uniikit kävijät: 19 489
  • Postauksia julkaistu: 5

HELMIKUU

Perhe-elämän haasteet jatkuivat, vaikkakin elämä alkoi pikkuhiljaa rauhoittua. Yritin tehdä lyhyttä päivää töissä, paljoa en edes jaksanut tehdä. Pystyin tekemään 1,5 tuntia töitä päivässä, ja sen jälkeen väsähdin. Oli pakko luopua muutamasta asiakkaasta ja palauttaa rahat, koska yksinkertaisesti en vain pystynyt keskittymään töihin.

Loppukuusta päätin lähteä Tampereelle selvittämään ajatuksiani ja lepäämään. Toinen lapsista jäi kotiin mummin ja ukin kanssa. Toinen lapsista oli turvallisten aikuisten ohjauksessa n. 130 kilometrin päässä kotoa.

Reissussa tulin kipeäksi ja makasin hotellihuoneessa ääni käheänä flunssan kourissa. Sain kerrankin tilata ruuat ja aamupalat huoneeseen. Ei ollut mitään kiirettä. Vain lepoa. Kiitos ihanalle Sokos Hotel Tornin väelle, kun piditte minusta huolta.

2019 BisnessKatsaus

Kuva © Tiia Konttinen

Kuva © Tiia Konttinen

  • Helmikuun myynti: 5 136,70 €
  • Helmikuun myydyin palvelu: Henkilökohtainen sparraus
  • Blogin uniikit kävijät: 15 387
  • Postauksia julkaistu: 4

MAALISKUU

Läheinen sai syöpädiagnoosin. Kaiken muun p**kan keskellä vielä tämä. Miten minusta alkaa tuntumaan, että elämä on aika epäreilua?

Syöpä oli pieni ja hyvälaatuinen (jos syöpä voi koskaan olla hyvälaatuinen). Lääkäri kertoi, että kasvain oli kasvanut noin vuoden ajan. Leikkauksen ja kuuden kuukauden stytostaattihoitojen jälkeen läheinen voi tällä hetkellä hyvin ja on terve.

Kaiken surun keskellä sain kokea myös iloa ja naurua. Pääsin vierailemaan Erikoosien emäntien luona Seinäjoella loppukuusta. Kuuden tunnin koulutukseen mahtui tiukkaa asiaa, paljon naurua, herkullista ruokaa (ja jälkiruokaa ) ja uusia ystäviä.

2019 BisnessKatsaus

Kuva © Tiia Konttinen

Kuva © Tiia Konttinen

Kiitos

Ihan mieletön porukka ja miten timanttista ammattitaitoa jokaisella. Marjo ehti lähteä ennen kuin muistin ryhmäkuvan ottaa… Noh, seuraavalla kerralla ryhmäkuva ihan ekana ennen kuin aloitetaan koulutus 😀 Ranteessani oleva koru on DesignKajen käsialaa.

Maaliskuussa aloin jälleen kirjoittaa postauksia ja viikkokirjeitä sekä ajastaa niitä etukäteen. Laskutus, Facebook ja Instagram hoituivat tiimiltä vaivattomasti. Muistaakseni jossain näillä paikkeilla palkkasin Saaran oikolukemaan postauksiani. Kun Saara oikoluet tätä postausta, voit korjata, jos muistan väärin 😀 [Piti käydä tarkistamassa sähköpostista, ja melkein oikein muistit. Huhtikuussa alkoi yhteistyömme 🙂 T. Saara]

Tässä kohtaa haluan myös esittää kiitokset Sadulle ja Markolle, jotka ovat tämän vuoden aikana hoitaneet laskutustani. Sadun siirtyessä kesällä palkkatöihin Marko otti laskutuksen hoitaakseen. Marko myös editoi syksyllä lähemmäs 50 videota. Markolle on vapautunut lisää aikoja, ja voin lämpimästi suositella häntä assistentiksi. Marko on tehokas, järjestelmällinen ja tekee työnsä laadukkaasti. Mikäli tarvitset assaria, Markon yhteystiedot saat minulta.

Maaliskuussa kävin myös ensimmäistä kertaa elinkeinoasiamiehen luona keskustelemassa toiminimen muuttamisesta kommandiittiyhtiöksi ja työntekijän palkkaamisesta. Tässä vaiheessa ajatus tosiaan vielä oli, että toiminimi muutetaan ky:ksi eikä oy:ksi.

Maaliskuussa sain vuoden 2018 tilinpäätöksen. Siellä se komeili. Tilikauden 2018 voitto 36 355,72 €.

  • Maaliskuun myynti: 6 551,40 €
  • Maaliskuun myydyin tuote: Tuloksellista myyntiä sähköpostimarkkinoinnin avulla [ei enää saatavilla]
  • Blogin uniikit kävijät: 20 572
  • Postauksia julkaistu: 5

HUHTIKUU

Huhtikuu oli monella tavalla tunteiden sekamelskaa. Kaksoset täyttivät 16, toinen lapsista kotiutui hyväkuntoisena ja me kaikki odotimme vain koulun päättymistä. Toisaalta pelkäsin loppukevättä lapsen osalta. Jaksaako hän olla koulussa? Saako hän peruskoulun päättötodistuksen vai täytyykö vielä yrittää jaksaa yksi vuosi?

Sinänsä minua ei olisi haitannut, jos lapseni olisi joutunut käymään 9. luokan uudelleen. Eniten mietin lapsen jaksamista ja sitä kiusaamista, jota hän osakseen koulussa sai. Kestääkö nuoren mieli kaiken sen keskellä…

2019 BisnessKatsaus

Kuva © Tiia Konttinen

Oli kuitenkin pakko siirtää omat tunteet ja ajatukset syrjään ja kannustaa lasta käymään koulua. Yllättävää kyllä, koululla taisi olla sama intressi, sillä saimme yllättävän paljon joustoa koulun osalta kevään aikana.

Kaiken tämän keskellä kokosin uutta opiskelijaryhmää Bloggaajasta Ammattilaiseksi™ -valmennukseen. Saimme jälleen upean ryhmän rohkeita yrittäjiä ja bloggaajia mukaan. Elämä näytti ainakin hetkeksi tasaantuvan.

Katso täältä Bloggaajasta Ammattilaiseksi™ -valmennuksen opiskelijoiden palautteita ja tuloksia.

Huhtikuun lanseerauksessa tavoitteenamme oli hyödyntää Facebook-markkinointia. Yllätys oli kuitenkin suuri, kun tajusimme Karoliinan kanssa, että molemmat FB-mainostilini oli suljettu. Oli siis pakko keksiä nopeasti muita keinoja markkinoida valmennusta.

Näin jälkikäteen on kuitenkin pyydettävä anteeksi, sillä en enää tässä vaiheessa muista, miten valmennusta markkinoitiin. Kuormitus, stressi ja väsymys jättivät jälkensä.


TOUKOKUU

Toukokuun puolessa välissä romahdin. Seitsemän vuoden piina, koulukiusaaminen ja suoraan sanoen hel**tti olivat vihdoin ohi. Molemmat lapset saivat peruskoulun päättötodistuksen, ja voimme jättää hyvästit ahdistavalle peruskoululle.

Kun sain rehtorilta Wilma-viestin, että toinen lapsista saa kuin saakin peruskoulun päättötodistuksen, itkin kolme tuntia. Itkin helpotuksesta, vihasta ja katkeruudesta. Itkin pinnistelystä ja väsymyksestä. Itkin kiitollisuudesta, että edes jotain hyvää tähän kevääseen mahtuu.

Sitten tuli uupumus. Totaalinen uupumus. Tiesin sen ja osasin sitä odottaa. Mutta silti se yllätti. Saatoin vastata 30 minuuttia sähköposteihin ja sen jälkeen nukkua kaksi tuntia. Ja nukuin päiväunia aina heinäkuun loppuun saakka. Joka päivä.

Kuva © Tiia Konttinen

Herra Edison, työsuojeluvaltuutettuni, oli aika usein sitä mieltä, että kone kannattaa laittaa kiinni. Väsymyksen ja uupumuksen ottaessa valtaa laitoin sähköpostiini poissaoloilmoituksen, peruin muutaman asiakkaan sparrauksen, palautin heille rahat ja keskitin jäljellä olevan energiani Bloggaajasta Ammattilaiseksi™ -valmennuksen opiskelijoihin.

Pidimme joka toinen viikko Facebook-liven, jossa vastasin opiskelijoiden kysymyksiin.

Toukokuussa tapahtui työn osalta jotain, joka tuntui ”viimeiseltä niitiltä”. Sain alla olevan palautteen Bloggaajasta Ammattilaiseksi™ -valmennuksen opiskelijalta. Sinänsä rahojen takaisin pyytämisessä ei ole mitään ongelmaa, annanhan valmennukselle 30 päivän rahat takaisin -takuun.

Mutta jos mietitään palautteen tunnepuolta, tilanne on vähän sama kuin jos menet uuteen työpaikkaan, teet 30 päivää ahkerasti töitä ja sitten työnantaja pyytää sinulta avaimet takaisin ja sanoo: ”Teit tosi hyvää duunia, mutta ei me sua palkata, eikä me itse asiassa haluta edes palkkaa maksaa näiltä 30 päivältä.” Tunne on aika musertava, eikö? Olo on aika hyväksikäytetty.

Tämän palautteen ja kaiken kevään aikana tapahtuneen jälkeen olin vahvasti sitä mieltä, ettei tässä työssä ole enää mitään järkeä. Halusin lopettaa.


KESÄKUU

2019 BisnessKatsaus

Kuva © Tiia Konttinen

Onko huono juttu, jos ei muista kesästä mitään? Kesäkuulta muistan tämän hetken (kuva yllä), kun istuin meidän pihassa, join kupin kahvia ja juttelin Elinan kanssa puhelimessa. Muistan sen, että yhdessä Facebook-livessä aivot eivät enää suostuneet toimimaan ja melkein purskahdin itkuun, koska pelkäsin antavani todella huonon ja epäammattimaisen kuvan omille opiskelijoilleni.

Selvisin livestä joten kuten. Itkin sen jälkeen ja nukuin parin tunnin päikkärit. Aivojen toimimattomuus sai minutkin säikähtämään.

Niinpä varasin ajan lääkäriin ja kävin tutkimuksissa, joissa (onneksi) todettiin, että olen ”vain” uupunut. Sinänsä tieto ei ollut yllätys, mutta helpotti, ettei taustalla ollut mitään vakavampaa.

Niinpä jatkoin samaa rataa kuin toukokuunkin.

Lepäsin, kävin pienillä kävelylenkeillä, aloitin tehokkaat vitamiinikuurit ja nukuin päikkäreitä. Pohdin omaa rooliani yrittäjänä ja valmentajana. Pohdin, haluanko enää tehdä tätä työtä, vai onko nyt aika siirtyä eteenpäin. Pikkuhiljaa, päivä päivältä olotila alkoi helpottaa ja ajatukset kirkastua. Aloin rakastua tähän työhön uudelleen.


HEINÄKUU

Heinäkuussa maksoin Nordean yrityksen joustoluoton pois. Huoh! Kulurakenne pieneni 670 € / kk. Johan on helpompi hengittää.

Heinäkuun lopulla tuntui, että on pakko päästä pois. Tuntui, että millä hetkellä hyvänsä pää leviää. Tuntui, että voin missä hetkessä tahansa räjähtää ja huutaa lapsille. Sanoin heille monta kertaa, että jos suutun, vika ei ole heissä vaan siinä, että olen tosi väsynyt. Vaikka olin saanut levättyä koko kesän, seinät vain alkoivat kaatua päälle.

Halusin omaa aikaa ja omaa rauhaa. Siinä asioita mielessä pyöritellessä muistin Sarin. Meidän ihanan ”mökkigurun”, joka puhuu mökkivuokrauksen puolesta ja opettaa mökkiläisille, miten mökkivuokrauksella voi tienata rahaa. Niinpä suuntasin Googleen ja kirjoitin ”vuokraa mökki”. Muutama tunti myöhemmin olin varannut Tahkolta kokonaisen mökin itselleni viideksi päiväksi.

Samalla hinnalla olisin toki päässyt minilomalle ulkomaille. Mutta tuossa hetkessä en jaksanut matkustaa pitkää matkaa. Oli pakko päästä pois mutta jonnekin lähelle. Tahko tuntui sopivan matkan päässä olevalta vaihtoehdolta.

Vietin kokonaiset 5 päivää Tahkolla isossa vuokramökissä yksin. Ja nautin joka hetkestä. Eniten nautin siitä, että sain aamulla ja päivällä istua terassilla kahvia juoden. Kukaan ei vaatinut mitään eikä minun tarvinnut muistaa tyhjentää kissan hiekka-astiaa tai käydä kaupassa. Sain vain olla.

Kuva © Tiia Konttinen

2019 BisnessKatsaus

Kuva © Tiia Konttinen


ELOKUU

Elokuussa työt alkoivat jo maistua. Olin levännyt koko kesän, nukkunut päikkäreitä ja nauttinut kiireettömyydestä. Ajatus töiden lopettamisesta oli haihtunut mielestäni. Tiesin, että jos olisin toukokuussa tehnyt päätöksen töiden lopettamisesta, olisin katunut sitä nyt syksyllä.

Tytär aloitti lukio-opinnot Rautalammilla. Poika puolestaan Kuopiossa Valma-linjalla. Mikä autuus tehdä töitä kotona yksin 8–15 välillä.

Peruskouluaikaan oli pakko tehdä töitä nopeasti, koska ei voinut tietää, milloin jompikumpi lapsista tulee itkien tai vihaisena kotiin. Oli hämmentävää kokea rauhallisuutta ja hiljaisuutta kotona.

Kuva © Tiia Konttinen

Työsuojeluvaltuutettu Edison oli tarkka työajoista ja piti huolen tauoista. Yllättävää kyllä Facebookin mainostilini avattiin heinä-elokuun vaihteessa. Olin hämmentynyt ja peloissani, enkä uskaltanut mainostaa mitään ennen marraskuun lanseerausta. 😀 En halunnut ottaa riskiä, että mainostilit suljettaisiin uudelleen. Tähän mennessä olin ehtinyt mainostaa omia tuotteita, postauksia ja palveluja 530 euron mainosrahalla (josta osa oli Google Ads -kokeilua).


SYYSKUU

Olin haaveillut elokuusta 2018 saakka, että lähden syyskuussa 2019 hyvän ystävän kanssa juhlimaan 40-vuotissynttäreitäni Dubaihin. Olin puhunut tästä haaveesta useasti ystävälleni, mutta haave ei kuitenkaan toteutunut, sillä ystäväni varasi tammikuun alussa matkan Eurooppaan puolisonsa kanssa. Hänen varaamansa matka ajoittui syyskuun puoleen väliin.

Päädyin juhlimaan synttäreitäni yksin elokuvateatteriin. 😀 Kävin Kuopiossa katsomassa It Chapter 2 -leffan ja nautin omasta ajasta. Introverttina ja absolutistina en kaivannut isoja juhlia, joten tämä oli ihan hyvä kakkosvaihtoehto.

2019 BisnessKatsaus

Kuva © Tiia Konttinen

Kuva © Tiia Konttinen

Syyskuun aikana huomasin pohtivani elämää laajemmassa mittakaavassa. Pohdin alkuvuotta ja kesää. Huomasin, että aika moni ystävä oli jättänyt kysymättä, miten minulla (ja meidän perheellä) menee, vaikka osa tiesi tarkalleen, millainen alkuvuosi oli ollut.

Olen sanonut tämän ennenkin ja sanon sen uudelleen:

Vahvana olemisessa on se huono puoli, ettei kukaan kysy, miten jaksat. Tämä näyttää pätevän edelleen. Huomasin myös osassa ystäviäni sen, että vaikka minulle aina sanottiin, että voin soittaa kun/jos tarvitsee, silti puheluihini ei vastattu tai vedottiin kiireeseen.

Ei edes silloin, kun oltiin etukäteen sovittu, että soitan. Puheluuni ei vastattu, ja puolen tunnin kuluttua sain viestin ”sorry, puhelin jäi äänettömälle, nyt mulla on 10 minuuttia aikaa jutella, soita vain…” Voit arvata, etten soittanut enää takaisin.

Tämä vuosi on näyttänyt julmalla tavalla sen, miten ”hyvänä ystävänä” minua on pidetty. Toisin sanoen olen ollut ”hyvä ystävä” silloin kun minulta on jotain haluttu. Mutta jos minä tarvitsin jotain, ei minulla ole ollut mitään arvoa.

”Toiset juttelevat kanssasi, jos heillä on aikaa. Toiset raivaavat kalenterista aikaa jutellakseen kanssasi. Opettele erottamaan nämä ihmiset toisistaan.”

Aika ajoin on aika kääntää uusi lehti, päästää irti vanhasta ja ottaa vastaan uutta. Yksin voi olla raskasta kulkea täällä arjessa, mutta joskus se on välttämätöntä.

Hääblogikoulutus Helsingissä

Syyskuussa pääsin kouluttamaan hääbloggaajia Häät-lehden tiloihin. Kyseessä oli Love Me Don, Häät-lehden sekä Amoriini-sivuston yhteisprojekti.

Päivä oli aivan huikea: paljon naurua, uusia oivalluksia, hyvää ruokaa ja parasta seuraa.

Koulutuksessa mukana olivat nämä upeat bloggaajat:

Kaikesta yrityksestä huolimatta en päässyt aikataulullisesti kirjoittamaan koulutuksesta omaa blogipostausta. Love Me Do -häämessut järjestetään kaksi kertaa vuodessa keväällä ja syksyllä. Lue lisää Love Me Don sivustolta.

P.S. Kun tein koulutusmateriaaleja, unohdin Amoriinin nimen kalvoista pois. Amoriinin teksti on lisätty kuvaan jälkikäteen, oikeutetulle paikalleen.

2019 BisnessKatsaus

Kuva © Tiia Konttinen

Kuva © Tiia Konttinen

Syyskuussa pyöräytettiin myös osakeyhtiön perustaminen liikkeelle. Parin korjauksen ja nimenvaihdon jälkeen osakeyhtiön viralliset perustamispaperit saatiin marraskuun alussa. Suomen Sisältömedia Oy oli syntynyt.



LOKAKUU

Lokakuun alku oli pyhitetty mainosvideoiden tekemiselle sekä webinaarin suunnittelulle. Lokakuun puolessa välissä minua haastateltiin opinnäytetyön taustatutkimusta varten, ja odotan innolla sen valmistumista.

Iltaisin oli hyvää aikaa käydä pienellä happihyppelyllä. Ja mikäs näissä maisemissa on käydä kävelemässä.

2019 BisnessKatsaus

Kuva © Tiia Konttinen

Lokakuun loppupuolella minua haastateltiin myös Salkunrakentaja-podcastiin, jonka voit käydä kuuntelemassa täällä.

Lokakuussa verottaja muisti minua kirjeellä. Ei ihan mennyt kuten Strömsössä. Veromätkyjä tuli kiitettävästi, lähes 8 500 €. Auts…

No mutta, olen kuitenkin iloinen siitä, että liiketoiminta kasvaa ja saan kantaa oman korteni tämän yhteiskunnan kekoon 😀

Joku muukin on tyytymätön tilanteeseen…

  • Lokakuun myynti: 6 113,61 €
  • Lokakuun myydyin tuote: Rakenna timanttinen brändi sisältömarkkinoinnin avulla [kurssi ei ole enää saatavilla]
  • Blogin uniikit kävijät: 27 152
  • Postauksia julkaistu: 5

MARRASKUU

Marraskuussa maksoin Finnveran loppulainan pois. Sekä toiminimi että osakeyhtiö ovat nyt velattomia. Tiedän ja tiedostan, että lainarahalla osakeyhtiön saisi paljon nopeammin kasvamaan. Mutta henkilökohtaisesti haluan mieluummin kasvattaa liiketoimintaa tuotoilla kuin lainalla.

Marraskuussa oli jälleen aika koota upea ryhmä uusia opiskelijoita Bloggaajasta Ammattilaiseksi™ -valmennukseen. Ja voi pojat, minkälainen ryhmä meille tulikaan! 149 uutta upeaa opiskelijaa #kiitos

Mutta ennen sitä on pakko kertoa, ettei kaikki mene ihan putkeen meikäläiselläkään.

Meillä oli nimittäin tarkoituksena pitää webinaari, jolla lanseeraus polkaistaan käyntiin. Ja webinaarihan pidettiin. Tosin….

Alkuperäinen suunnitelma oli pitää webinaari maanantaina 4.11. klo 19.00. Osallistujia oli yli 2 200, ja varmasti kaikilla oli odotukset korkealla. Viittä vaille seitsemän illalla kirjauduin webinaariohjelmaan ja aloitin vielä kerran tarkistukset ja toimenpiteet. Vain huomatakseni, ettei koneeni toimi.

En saanut ohjelmassa kameraa enkä mikrofonia päälle.

Vaihdoin konetta. Laitoin webinaariohjelman hoitajalle meseviestiä. Hän ei päässyt koneelle, huono nettiyhteys. Minä yritän paniikissa painella nappeja ja napukoita eikä mitään tapahdu.

Osallistujat alkoivat hermostua (ja ihan ymmärrettävästä syystä). Osa oli valinnut minun webinaarini Jari Sarasvuon sijaan. Ymmärrän täysin heidän turhautumisensa.

Mutta ei auttanut. Oli pakko laittaa viestiä kaikille, että emme saaneet tekniikkaa toimimaan.

Vastailin koko maanantai-illan aikana yli 150 sähköpostiin ja pahoittelin tapahtunutta.

Yritimme tekniikkaihmisen kanssa saada vielä webinaariohjelmaa toimimaan varmaan kolme kertaa illan aikana. Ei vaikutusta. Kokeilin laajakaistalla ja valokuituyhteydellä. Ei vaikutusta.

Lopulta oli pakko antaa periksi ja hyväksyä, että vika oli kuin olikin tietokoneessa. Siispä tiistaina suuntasin lapsen lääkärin jälkeen Kuopioon ja ostin uuden tietokoneen.

Tiistaina 5.11. testasimme tekniikkaihmisen kanssa webinaariohjelmaa useaan otteeseen. Viimeinen testaus tehtiin 16.30. Klo 17.00 uskalsin laittaa ilmoittautujille sähköpostia, että webinaari alkaa klo 19.00.

Ja silloin tekniikka pelasikin loistavasti. Huoh! Paikalle pääsi noin 540 osallistujaa, ja palaute webinaarista oli erittäin positiivista.

TÄYSII 2019 -seminaari

Marraskuussa pääsin osallistumaan Andy Hopin järjestämään TÄYSII 2019 -seminaariin. Sain Andylta ilmaisen VIP-lipun, sillä toimin hänen yhteistyökumppaninaan.

Puhujista erityisesti Hjallis Harkimon, Tuukka Temosen ja Mika Poutalan puheenvuorot rohkaisivat ja koskettivat. Koko puhujakaarti oli huikea, eikä päivän aikana säästytty naurulta eikä kyyneliltä.

Haluatko kuulla, ketkä tulevat puhumaan vuonna 2020 TÄYSII-seminaariin? Seminaarin teemana on Voima, ja pääset tutustumaan puhujiin täällä.(*)

2019 BisnessKatsaus

Kuva © Tiia Konttinen

Ennen seminaaria päätin, että nyt on aika ottaa lomaa. Niinpä varasin itselleni hotellihuoneen läheisestä hotellista kahdeksi yöksi. Lähdin perjantaina ajelemaan hyvissä ajoin kohti Tamperetta. Perjantai-illan loikoilin sängyssä ja vain olin.

Kuva © Tiia Konttinen

Lauantaina tapasin Rosita Juurisen Tampere-talolla ennen seminaarin alkua. Rosita kirjoittaa inspiroivaa Matkaopas Vapauteen -blogia. Olen toiminut Rositalle tänä vuonna mentorina samalla, kun hän on opiskellut liiketoiminnan ammattitutkintoa markkinointiviestinnän suuntautumisvaihtoehdossa.

2019 BisnessKatsaus

Kuva © Tiia Konttinen


JOULUKUU

Joulukuussa täräytettiin ensimmäisen työntekijän rekry käyntiin. Ja voi pojat, miten paljon upeita hakemuksia me saimmekaan! 154 hakemusta, jotka kaikki luettiin kahteen kertaan läpi. Sieltä poimittiin 5 upeaa ammattilaista videohaastatteluun. Tämän postauksen kirjoittamisen aikaan haastattelut ovat käynnistymässä.

Joulukuu on tunnetusti ollut minulla suunnittelu- ja strategiointiaikaa. Niin myös tänä vuonna. Tosin joulukuusta puolet tuli käytettyä ohjeiden tekemiseen ja työtehtävien määrittelyyn tulevalle assarille.

Herra Edison halusi toivottaa kaikille hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2020

Kuva © Tiia Konttinen

Sen lisäksi joulukuussa teimme muuttoa. Nimittäin toinen lapsistani muutti opiskelupaikkakunnalleen omaan kotiin. Missä mun pienet naperot on?

  • Joulukuun myynti: 5 618,01 € (osa tästä summasta on jo mennyt osakeyhtiön tilille)
  • Joulukuun myydyin palvelu: Blogin tekninen rakentaminen
  • Blogin uniikit kävijät: 25 106
  • Postauksia julkaistu: 5

Vuoden 2019 yhteenveto (ja vähän laajemminkin)

Vuosi ja nyt päättyvä vuosikymmen ovat olleet yhtä tunteiden sekamelskaa. Joka vuosi, kun esimerkiksi lapsilla on ollut haasteita koulussa, minulla on ollut jatkuvasti sellainen intuitiivinen olo, että nämä tapahtumat vain valmistelevat minua johonkin. Että jotain pahempaa on vielä tulossa. Eikä intuitio ollut väärässä.

Kaikki ne haasteet, joita olen vuosien aikana kohdannut, ovat valmistelleet minua tähän vuoteen. Tiedän, että jos en olisi joutunut kokemaan kaikkia niitä haasteita aikaisempina vuosina, en olisi selvinnyt tästä vuodesta hengissä. Mutta tässä ollaan. Pystyssä. Hengissä. Kaikki. Ja se on tärkeintä.

Tällä hetkellä intuitioni on hiljaa.

Se ei enää kerro tulevista haasteista vaan seesteisyydestä. Rauhasta ja hyvästä olosta. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tunnen toivonkipinän sisälläni ja luotan siihen, että kaikki se työ, mitä olen tehnyt lasteni eteen, alkaa kantamaan hedelmää. 17 vuoden kasvatustyö, äidin rakkaus ja henkinen vahvuus ovat kasvattaneet sekä minua että lapsiani.

Tein kesällä vähän laskelmia, koska tunnetusti tykkään numeroista  😀 Laskin, että vuodesta 2012 lähtien olen ajanut yli 31 000 kilometriä ja käyttänyt yli 1 700 tuntia aikaa vain siihen, että olen auttanut lapsiani. Olen kuljettanut heitä lääkäriin, terapiaan, tapaamisiin ja palavereihin. Olen istunut lääkärissä, koulupalavereissa ja erilaisissa odotushuoneissa.

Jos olisin ajanut tuon matkan työni puolesta ja pystynyt laskuttamaan kaikki nuo tunnit, puhumattakaan niistä uupumuksen jaksoista, joiden aikana en edes kyennyt tekemään töitä, euroiksi käännettynä se tekee yhteensä 457 608 €, joista olisin voinut maksaa veroja reilusti yli 100 000 €.

Tämä on se hinta, jonka koulukiusaaminen maksoi yhteiskunnalle, kun en pystynyt tekemään täysipäiväisesti töitä.

Puuttumalla koulukiusaamiseen, kitkemällä sitä systemaattisesti ja sitoutumalla yhdessä lasten hyvinvointiin, hyöty yhteiskunnalle olisi suurempi, koska lapset jaksaisivat käydä koulussa ja vanhemmat töissä. Mutta tämähän ei ketään kiinnosta.

Koulukiusaaminen ei ole edes poliisin mielestä rikos. Ei edes siinä tilanteessa, että

  • lapsi yritetään sytyttää tuleen suihkuttamalla aerosolipullosta nestettä, sytyttämällä se sytkärillä  ja kohdistamalla tulisuihku lapseen
  • lyödään vasaralla kuulosuojaimiin puukäsityötunnilla
  • pissitään pulloon ja kaadetaan pissit pyörän päälle
  • kiristetään rahaa ja uhataan hakata, jos lapsi ei maksa
  • pakotetaan lapsi katsomaan homopornoa ja ISISin teloitusvideoita koulun ruokalassa
  • lasta on hakattu kahden muun lapsen toimesta kouluaikana (toinen piti kiinni, kun toinen hakkasi)
  • lapselta on vedetty housut nilkkoihin välitunnilla kaikkien katsellessa (vaikka Etelä-Karjalassa tästä samasta teosta annettiin sakkotuomio)
  • lapsen päälle on pudotettu kolmen metrin korkeudesta betonilohkareita ja rikkinäisiä loisteputkia (ja tästä on videotallenne olemassa, joka on lähetetty poliisille). Onneksi betonilohkareet ja loisteputket eivät osuneet lapseeni.
  • lapsen naamaan potkaistiin jäinen jalkapallo.

Nämä yllä kuvatut tapahtumat ovat vain murto-osa siitä kauhusta, jota toinen lapsistani koki peruskoulussa. Poliisia nämä eivät kiinnostaneet. Sen todistavat kaksi rikosilmoitusta, joista ensimmäinen on tehty 7. luokan syksyllä (2016) ja toinen 7. luokan keväällä (2017). Kumpaakaan ei poliisi ole ottanut käsittelyyn. Kiusaajaa ei koskaan kutsuttu kuulusteluihin. Eikä kiusaaja koskaan saanut rangaistusta.

Kuvittele miten suuri pettymys se on lapselle ja nuorelle, joka on pienestä pitäen opetettu kunnioittamaan poliisia ja joka uskoo siihen, että vähintäänkin poliisi on oikeudenmukainen. Lapsi odottaa, että hänellä on merkitystä ja että hänen kiusaamisensa ja ahdinkonsa otetaan todesta.

Mutta asenne, jota me poliisilta saimme, tyrmistytti jopa minut. Jos lapseni joutui ongelmiin, poliisin mielestä vika oli minussa ja kasvatuksessa. Poliisi jopa otti asiakseen puhua eräälle nuorelle, ettei minun lapseni kanssa kannata viettää aikaa, sillä minun lapsestani koituu vain ongelmia.

Koulun mielestä nämä yllä kuvatut tilanteet olivat vain yksittäistapauksia, eikä voitu puhua systemaattisesta kiusaamisesta. (Tämä sanottiin eräässä Wilma-viestissä, ja siitä on olemassa kuvakaappaus allekirjoittaneella.) Minusta jo yksikin näistä tilanteista olisi ollut riittävä soittamaan hälytyskelloja.

Mutta teot lakaistiin maton alle.

Sen sijaan koulu syytti lastani 6. luokasta lähtien siitä, että hänellä on vihan- ja aggressionhallintaongelma. Jos lasta on kiusattu peruskoulussa 3. luokasta lähtien, onko ihme, jos hän alkaa reagoimaan kiusaamiseen toisella tapaa? Jos lapseni meni sanomaan koulussa opettajille tai välituntivalvojille, että häntä kiusataan tai hakataan, opettajien tyypillisin vastaus oli:

  • ”Ehkä sinä ymmärsit väärin.”
  • ”Eihän se oppilas ole koskaan ketään muuta kiusannut.”
  • ”Noh, jos sitä tapahtuu toisen kerran, tule sitten sanomaan uudelleen.”
  • ”Älä välitä, anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.”

Mietipä hetki. Luotettavat aikuiset koulussa vähättelevät 12–15-vuotiaan tunteita ja kokemuksia. Sen jälkeen he puhuvat lapselle 3,5 vuoden ajan, että hänellä on vihan- ja aggressionhallintaongelma. Mitä luulet, mihin suuntaan lapsen käytös tuona aikana muuttuu? Jaksaako hän taistella aikuisten sanomisia vastaan? Vai hyväksyykö hän ”leimansa” ja alkaa käyttäytyä aikuisten osoittamalla tavalla?

Oppilaiden vanhemmat puhuivat kaupungilla meistä paljon selkämme takana. Osa oli jopa sanonut omille lapsilleen, että ”Seuraavan kerran kun se (minun lapseni) tekee koulussa jotain, laita minulle heti viestiä”. Vanhemmat siis kyyläsivät poikani tekemistä jatkuvasti.

Eräässä lastenkodissa työskennellyt henkilö oli levittänyt lapsestani valheellisia huhuja. Hän väitti lastenkodin nuorille suoraan, että minun lapsestani kannattaa pysyä kaukana, koska lapseni välittää huumeita.

Sen lisäksi monissa perheissä lapseni oli suosittu puheenaihe. Perheissä pohdittiin muun muassa, onko lapseni erotettu koulusta, kun hän oli kotikoulujaksoilla. Tämän jälkeen näiden perheiden lapset lähettelivät meille tekstareita (jopa minulle) ja kertoivat avoimesti, mitä heidän vanhempansa olivat lapsestani puhuneet.

Tässä kohtaa joku voisi ajatella, että ehkä vika olikin lapsessani ja että koulu, oppilaat ja heidän vanhempansa olivat oikeassa. Voit uskoa, että seitsemän vuoden ajan kysyin itseltäni samaa joka päivä. Olenko minä se, joka on väärässä ja kaikki muut oikeassa? Olenko minä oikeasti niin huono äiti? Onko lapseni oikeasti se hirviö, joka hänestä peruskoulussa maalattiin?

Kun lapseni joutui kotoa pois tammikuussa ja hän pääsi turvallisten ja auttavien aikuisten seuraan, arvaatko mitä nämä aikuiset minulta kysyivät ensimmäisellä kerralla, kun menin katsomaan lastani?

Onko tätä lasta kiusattu koulussa?

KYLLÄ! 3. luokasta lähtien”, sanoin.

Joo, niin me vähän arveltiinkin. Käytös kertoi sen meille aika suoraan. Mutta ei hätää. Täällä nuori saa olla oma itsensä. Se tuo turvaa, kun ei tarvii koko ajan esittää ja pelätä, mitä muut ajattelee. Täällä hän on turvassa.

Muutaman päivän kuluessa lapsen tila ja käytös kohenivat silmissä, koska hänet kohdattiin ihmisenä ja yksilönä. Häntä kuunneltiin. Häntä kunnioitettiin. Ja hänellä oli ympärillään aikuisia, jotka ymmärsivät häntä.

Lastani kehuttiin hyväkäytöksiseksi, ahkeraksi ja ystävälliseksi. Hän toivotti hyvää yötä ja hyvää huomenta. Hän kiitti ruuasta. Hän vei astiat keittiöön. Hän pyysi lupaa lähteä kauppaan tai mennä toimistoon. Voit uskoa, että kaiken sen huonon kohtelun ja niiden syytösten jälkeen, joita peruskoulussa ja poliisilta koimme, tuntui hyvältä kuulla ammatti-ihmisiltä, että lapsen kasvatus on onnistunut. Ettei vika ollutkaan minussa eikä lapsessa.

Seitsemän vuoden ajan yritin saada ääntäni kuuluviin koulussa. Yritin kertoa koululle, miten pienillä asioilla ja teoilla aikuiset voivat itse vaikuttaa lapsen olemiseen, jaksamiseen ja käytökseen koulussa. Vinkit ja ohjeet eivät olisi vaatineet aikaa eivätkä resursseja vaan viitseliäisyyttä ja kunnioittavaa asennetta.

En ole tähän päivään mennessä ymmärtänyt, miksi koulu ei ottanut näitä vinkkejä koskaan käyttöön. Ja siitä olen tällä hetkellä syvästi katkera. Tiedän, että näiden yksinkertaisten vinkkien avulla meidän seitsemän vuoden kokemuksemme peruskoulusta olisi ollut aivan toisenlainen.

Kuvittele hetki sama tilanne työpaikalle.

Pomo huutaa, syyttää ja syyllistää, työkaverit ja heidän puolisonsa vainoavat ja kiusaavat sinua 7 vuoden ajan joka arkipäivä. Missä vaiheessa annat periksi? Missä vaiheessa et enää jaksa? Miten pitkään jaksat taistella pomoasi ja työkavereitasi vastaan ja yrittää todistaa heille, ettet ole sellainen, millaiseksi he sinua haukkuvat?

Kuvittele sama nyt omalle kohdallesi, kun olet yläasteikäinen. Kuvittele, että olet hieman erilainen kuin muut. Kuvittele, että alat itsekin epäilemään itseäsi. Painit joka päivä kahden vaihtoehdon välillä: ”Olenko minä hyvä vai paha niin kuin kaikki muut sanovat?”.

Ja kuvittele, että ainoat ihmiset sinun elämässäsi, jotka uskovat sinun olevan hyvä ihminen, ovat sinun oma äitisi, sisaruksesi ja isovanhempasi. Ja että sinun äitisi on se ihminen, joka pitää sinut pinnalla, kannattelee sinua joka päivä 24/7, seitsemän vuoden ajan, valvoo ja varmistaa, että sinulla on kaikki hyvin, pitää sinut kiinni elämässä, vaikka sinä haluaisit jo luovuttaa. Koska koet, ettei sinulla ole merkitystä, ettei elämällä ole mitään merkitystä, koska se on jo nyt tällaista kärsimystä.

Kuvittele, että istut sängyn reunalla ja kerrot omalle äidillesi kyyneleet silmissä, että ”Olisin halunnut viiltää ranteet auki, kun olit poissa… mutta en halunnut, että tulet siihen näkyyn kotiin. Sen takia olen vielä elossa, äiti, koska en halunnut sinun näkevän minua verilammikossa…

(Nämä sanat lapseni sanoi minulle 30.4.2017, hänen syntymäpäivänään.)

H****tti, jota en toivoisi pahimmalle vihamiehellenikään.

Tätä arkea minä ja lapset olemme 7 vuotta käyneet läpi täällä kulissien takana. Tämä on se h****tti, johon koulu, poliisi, muut tämän kaupungin kiusaajanuoret ja heidän vanhempansa ovat meidät laittaneet. Ja kaiken keskellä olen minä, yksi aikuinen, joka taistelee omien lastensa puolesta ja kannattelee heitä joka päivä, väsymättä.

Minä olen se aikuinen, joka korjaa omat lapsensa, jotka muut ovat yrittäneet rikkoa. Minä kuuntelen lasteni suusta ne huudot ja kirosanat, kun elämä on epäreilua, eivätkä kiusaajat joudu vastuuseen. Minä korjaan puhelimet, polkupyörät, vaatteet ja silmälasit, jotka on rikottu.

Minä olen se, joka vahvistaa joka päivä lapsiaan siihen, että paha saa palkkansa, elämä voittaa ja että elämä on ylipäätään elämisen arvoinen.

Minä olen se, joka jättää työt kesken ja lähtee hakemaan lapsen koulusta, kun hän on lukkiutunut vessaan itkemään. Minä olen se, joka kuljettaa lapsen terapiaan ja lääkäriin.

Tuskin kukaan kiusaaja, heidän vanhempansa, koulu tai poliisi ovat koskaan edes pienessä mielessään ajatelleet, miten paljon heidän oma käytöksensä ja oma asenteensa lopulta vaikuttavat nuoreen itseensä ja hänen käytökseensä ja sitä kautta vanhempaan ja vanhemman jaksamiseen.

Ja kirsikkana kakun päällä ovat muut, jotka osoittavat syyttävällä sormellaan aina heti vanhempaan, jos nuori oireilee tai joutuu vaikeuksiin. Monien mielestä vika kun on aina kasvatuksessa – ei koskaan missään muualla.

Ehkä tämä viesti avaa hieman sitä puolta elämästä, ettei kaikki ole aina vanhemman syytä. Joskus se vika voi oikeasti löytyä niistä muista ”luotettavista” aikuisista ja heidän asenteistaan.

Mutta nyt taputan itseäni selkään ja olen ylpeä siitä, mitä olen tehnyt ja saavuttanut. Olen rakentanut kasvavan ja kehittyvän liiketoiminnan ja saan palkata ensimmäisen työntekijän.

Olin vahvempi kuin ne, jotka yrittivät minua kaataa.

Olen osannut kasvattaa molemmista lapsistani henkisesti vahvoja. He eivät särkyneet. He jaksoivat pinnistellä kaiken keskellä. Vaikka kaksi kertaa toinen oli vähällä tehdä itsemurhan. Vaikka vein henkilökohtaisesti toisen lapsistani nuorisopsykiatriselle osastolle. Vaikka molemmat lievittivät pahaa oloaan väärillä tavoilla.

He ovat elossa ja voivat tällä hetkellä hyvin.

Kun omat voimat keinot eivät enää riittäneet, hain apua. Sosiaalitoimisto, Nuorten työryhmä sekä ihanat Nepsy- ja Nuotti-valmentajat sekä perhetyöntekijät ovat kannatelleet meitä tämän vuoden aikana.

Vaikka välillä omien oikeuksien puolesta joutuu tässä maassa taistelemaan, on huojentavaa tietää, että Suomesta löytyy ammattilaisia, jotka oikeasti ja aidosti välittävät nuorista ja heidän perheistään ja haluavat auttaa heitä pääsemään elämässä eteenpäin.

Toinen lapsistani on sitä mieltä, että kaiken tämän kohtelun jälkeen minun kannattaisi haastaa koulu oikeuteen. Moni on sanonut, että eikö minun kannattaisi vähintäänkin lähettää lasku kaupungille menetetystä ansiotulosta. 😀

Todennäköisesti minulla olisi siihen hyvät perusteet. Ainakin AVI on pariin otteeseen ihmetellyt koulun toimintaa, kun olen ollut heihin yhteydessä. Mutta tiedätkö, käytän aikani mieluummin siihen, että eheytän itseni ja lapseni ja rakennan omaa uraa ja elämää. Luotan siihen, että karma hoitaa asian puolestani. 😉

Kuvan lähde: Pinterest ja Brain Hack Quotes

Tiedän, että tämä vuosikatsaus ei ehkä ollut sellainen, mitä odotit.

Totta puhuakseni en itse edes osaa sanoa, mihin tämä vuosi on mennyt, miten siitä on selvitty ja miten olen onnistunut tekemään työni kaiken tämän pyörityksen keskellä. Mutta töitä on tehty ja tulosta saatu.

Halusin kuitenkin kertoa tarinani edes osittain, sillä haluan sinun tietävän, että meillä kaikilla on haasteita, kipuja, pahaa oloa, pelkoa, epävarmuutta, vihaa, katkeruutta ja raivoa. Koemme epäoikeudenmukaisuutta ja välinpitämättömyyttä. Välillä tunnemme olomme merkityksettömiksi. Välillä kaikki kaatuu päälle. Ja se on ihan ok. On lupa väsyä. On lupa romahtaa. On lupa itkeä ja tuntea erilaisia tunteita.

Jostain syystä olen oppinut vuosien saatossa kanavoimaan kaiken sen pahan olon voimavaraksi. Hyvä uutinen on se, että negatiivisten asioiden kääntäminen voimavaraksi on opeteltavissa oleva taito.

Tämä työ, jota saan tehdä, on henkireikäni. Se on pelastus. Ilman tätä työtä en olisi jaksanut. Se, että sain keskittyä kirjoittamiseen, opettamiseen ja valmentamiseen on tuonut elämääni valoa niinä aikoina, kun kaikki muu on ollut mustaa.

Tässä vaiheessa yrityksen vuosimyynnin esittäminen tuntuu merkityksettömältä. Mutta BisnessKatsaus on BisnessKatsaus, joten eiköhän tämä vedetä senkin osalta yhteen.

Yritykseni vuosimyynti 2019

  • Verkkokurssit 103 444,44 €
  • E-kirjat 2 770,53 €
  • Affiliate- ja kumppanuusmarkkinointi 18 074,33 €
  • Henkilökohtainen valmennus 5 368,49 €
  • Palvelut 5 098 €
  • Koulutus 3 377,53 €
  • Muut 364,93  €
  • Yhteensä 138 444,25 € (osa tästä summasta on mennyt jo osakeyhtiön tilille)

Koko neljän vuoden myynnit yhteensä:

  • Verkkokurssit 289 804,13 €
  • E-kirjat 42 213,41 €
  • Affiliate- ja kumppanuusmarkkinointi 32 359,92 €
  • Henkilökohtainen valmennus 19 471 €
  • Palvelut 5 098 €
  • Koulutus 5 701,77 €
  • Muut 13 996,37  €
  • Yhteensä 408 788,06 €

Tässä vielä yritykseni myynnit kvartaaleittain

Ja tässä vuosittain

Blogin tilastojen yhteenveto 2019

Uniikit eli yksilölliset lukijat 272 995

Sivulatauksia 954 499

Postauksia julkaistu 54

Koko sivustolla vietetty aika keskimäärin 2:35 min

Demograafiset tiedot

  • Miehet 25,6 %
  • Naiset 74,4 %

Ikäjakauma

  • 25-34  37,53 %
  • 35-44  23,22 %
  • 18-24  14,56 %

Kaupungit

  • Helsinki 40,35 %
  • Tampere 12,54 %
  • Turku 6,83 %

Suosituimmat liikennekanavat

  • Google 72,11 %
  • Direct 13,16 %
  • Some 11 %
    • Facebook 90,40 %
    • Instagram 3,62 %
    • LinkedIn 3,09 %

Vuoden 2019 TOP 5 luetuinta postausta

Seuraajat

  • Some 11 521
  • Viikkokirje 6 423
  • Keskim. uniikit kävijät kk 22 635

Mitä opin vuonna 2019?

  • Kuuntele ja luota intuitioosi – se ei ole koskaan väärässä.
  • Lepää ja hidasta tahtia – sinulla on siihen kaikki oikeus.
  • Rakenna tiimi, joka haluaa aidosti auttaa sinua.
  • Etsi työntekijä, joka haluaa auttaa liiketoimintaa kasvamaan ja johon voit luottaa.
  • Pyydä apua – avun pyytäminen ei ole heikkoutta vaan rohkeutta.
  • Ota apua vastaan silloin kun sitä tarjotaan – ”minä ihan ite” ei enää toimi.
  • On ihan ok romahtaa. Anna itsellesi aikaa kerätä voimia – anna itsellesi vaikka 3 kuukautta aikaa toipua.
  • Tärkeintä on, ettei sinne kiviröykkiöiden alle jää makamaan – 15 minuutin kävely ulkona tekee jo ihmeitä.
  • Jokaisen kannattaa rakentaa edes osittainen digiliiketoiminta, koska ei voi tietää, miten elämä heittelee – automatisoitu tulovirta on pelastanut liiketoimintani moneen kertaan tänä vuonna.
  • On mahdollista tehdä yli 90 000 euroa myyntiä 530 euron mainosbudjetilla.

Mitä kadun eniten vuonna 2019?

En mitään. Monta asiaa olisi voinut tehdä eri tavalla, mutta olisiko siitä ollut hyötyä? En tiedä. On turha jäädä miettimään mennyttä ja pohtimaan, olisiko jotain pitänyt tehdä eri tavalla. Olen tehnyt ne asiat ja päätökset niiden tietojen ja voimavarojen mukaan, jotka sillä hetkellä minulla on ollut.

Mihin keskityn vuonna 2020?

  • Helppouteen, optimointiin ja automatisointiin
  • Itseni vahvistamiseen ja hoitamiseen
  • Lasten tukemiseen ja vahvistamiseen
  • Uusien tuotteiden ja palvelujen kehittämiseen
  • Upeiden, innokkaiden ja tehokkaiden työntekijöiden löytämiseen ja palkkaamiseen
  • Lomaan ja lepoon
  • Rentouteen ja yhdessäoloon lasteni kanssa
  • Osakeyhtiön ja liikevaihdon kasvattamiseen

Mutta se minusta. Miten sinun vuotesi on mennyt? Haluatko vaihtaa ajatuksia? Laita viestiä, jutellaan.

Jos haluat, voit jakaa tätä tarinaa eteenpäin alla olevien jakopainikkeiden kautta. #kiitos


(*)-merkityt linkit ovat affiliate-linkkejä. Linkin klikkaaminen ei aiheuta sinulle kuluja eikä minulle tuloja, joten voit rauhassa tutustua linkin takana olevaan informaatioon. Mikäli päädyt hankkimaan tuotteen, palvelun tai tapahtumalipun affiliate-linkkini kautta, saan siitä rahallisen komission.

Olen itse osallistunut TÄYSII-seminaareihin vuosina 2015 ja 2019. Ehkä me näemme vuonna 2020?

Tämänkin voi jakaa... kuten HBOn tunnarit