Miten julkaista sisältöä säännöllisesti vaikka itsevarmuus ei ole parasta A-luokkaa?

Tämänkin voi jakaa... kuten HBOn tunnarit

Miten julkaista sisältöä säännöllisesti, vaikka itsevarmuus ei ole parasta A-luokkaa? On vaikeaa julkaista omaa sisältöä blogissa ja somessa, kun sisäinen kriitikko puhuu näin:

• ”Ei tätä kukaan kuitenkaan lue.”
• ”Muut kirjoittavat paljon paremmin kuin minä.”
• ”Muut nauravat tälle, kun tämä on niin yksinkertainen ja itsestäänselvyys.”
• ”En osaa kirjoittaa.”
• ”Kukaan ei ymmärrä, mitä tarkoitan.”

Miten voimme kirjoittaa ja julkaista sisältöä säännöllisesti, vaikka yllä olevat ajatukset valtaavat mielialaa säännöllisen epäsäännöllisesti?

Miten julkaista sisältöä säännöllisesti, vaikka itsevarmuus ei ole parasta A-luokkaa?

Jos tämänkaltaiset ajatukset valtaavat liiaksi mieltä, on hyvin todennäköistä, että rakennat itsellesi ”valkoisen paperin syndrooman” eli kirjoittajan blokin. Me haluamme auttaa meidän lukijoitamme ja julkaista upeaa sisältöä. Mutta täydellisyyden tavoittelu tuhoaa laadukkaan sisällön ennen kuin sitä edes julkaistaan.

Itsekritiikki on pahinta, mitä voit itsellesi tehdä.

Kukaan ei kerro aloittavalle bloggaajalle tai yrittäjälle, että alussa kaikki on vähän huonoa. Me kaikki, jotka teemme luovaa työtä, tiedämme, että alussa emme onnistu. Tekstistä tulee epäloogista, tauluista suttuisia ja valokuvista liian tummia. Valitettavasti itsekritiikki saa osan näistä upeista luovista ihmisistä luovuttamaan liian aikaisin. He eivät jaksa odottaa ja tehdä riittävän pitkäjänteisesti töitä eivätkä he uskalla luottaa siihen, että ajan kanssa laatu kyllä paranee.

Lue myös tämä: Kirjoittamisen ABC

Olen monta kertaa tässäkin blogissa nauranut itselleni siitä, millaista tekstiä kirjoitin vuonna 2014 Unelma Onnellisuudesta -blogiini Bloggerissa. Ei kukaan olisi ostanut minulta bloggaamisen verkkokurssia sillä taidolla. Mutta muutama vuosi ahkeraa kirjoittamista, oppimista ja virheitä teki ihmeitä. Aloin saamaan ihmiset kiinnostumaan siitä, mitä osaan tehdä.

Koko ajan kirjoituksessani on parannettavaa. En vain anna sen häiritä. En anna itsekritiikille liikaa valtaa. Hyväksyn sen, että mikään tässä maailmassa ei ole täydellistä.

Kyllä, alussa pelotti aivan vietävästi julkaista niitä ensimmäisiä blogipostauksia. Sydän hakkasi ja kädet tärisivät. Mutta ajan kanssa tilanne rauhoittui. Minusta tuli itsevarmempi. Aloin uskomaan itseeni.

Valitettavasti kaikki luovan työn tekijät eivät pääse tästä itsekritiikistä ja täydellisyyden tavoittelusta eroon. He yrittävät mutta luovuttavat, koska eivät kestä nähdä oman kätensä jälkeä. Ja se on sääli. Se on sääli, sillä heidän sisällään palaa liekki, joka ansaitsee syttyä kunnolla.

Kunnioita sitä kirjoittajaa, joka olet tänään

Kukaan ei ole seppä syntyessään. Kukaan ei ole koskaan täydellinen. Eikä kukaan menesty yhdessä yössä. Menestyminen vaatii sitkeyttä, pitkäjänteisyyttä ja epämukavuusalueen sietämistä.

Sinä olet hyvä kirjoittaja jo nyt. Näe se hyvä itsekritiikin takaa. Olet uskaltanut kirjoittaa, sillä moni ei välttämättä edes koskaan uskalla tarttua kynään (tai tietokoneeseen). Osa ei koskaan pääse edes kirjoittamisen asteelle, sillä he pelkäävät tietokonetta.

Mutta sinä. Sinä avasit läppärin, otit tyhjän tiedoston tai postauksen ja kirjoitit sille. Se on paljon enemmän kuin moni on tehnyt tänään.

Ja tiedätkö, ei kaikkia postauksia tarvitse julkaista. Osa voi jäädä odottamaan toista aikaa. Minulla on blogissani tällä hetkellä yli 160 luonnostilassa olevaa postausta. Osaa olen alkanut kirjoittaa, osa on jäänyt kesken ensimmäisen lauseen jälkeen. Tänään minun oli tarkoitus kirjoittaa aivan erilaisesta aiheesta, mutta tekstiä ei vain tullut.

Niinpä pidin taukoa, pidin palaverin ja kas kummaa, idea syttyi päähän palaverin jälkeen. Nyt istun ja kirjoitan sormet syyhyten. Ei tekstini täydellistä ole. Se editoidaan, oikoluetaan ja optimoidaan. Eikä se senkään jälkeen ole ”täydellinen”. Mutta se on miellyttävä lukea, se voi olla viihdyttävä, inspiroiva tai oivalluksia tuova. Ja se riittää.

Rekisteriseloste ja tietosuoja

Paranna tekstiäsi 1 % kerrallaan

Sinun ei koskaan pidä kilpailla kenenkään muun tekstin kanssa. Ainoa henkilö, jonka kanssa sinun kannattaa kilpailla, olet sinä itse. Se kirjoittaja, joka olit viime viikolla. Tai viime kuussa. Muista, että paremmaksi kirjoittajaksi tullaan vähintään sillä, että kirjoitetaan.

Ota siis paine pois siitä, mitä sinun pitää kirjoittaa ja kirjoita vain kirjoittamisen halusta. Kirjoita päiväkirjaa. Kirjoita muistiinpanoja. Kirjoita kiitollisuuspäiväkirjaa. Tai kirjoita kolme asiaa, jotka olet oppinut tänään.

Tänä päivänä vanhoja blogitekstejä on lupa päivittää. Ota joku vanha postaus, lue se läpi ja näe se hyvä, jota postauksesta huokuu. JA sitten ota yksi lause ja paranna sitä. Tee siitä houkuttelevampi. Tee siitä elävämpi. Se riittää.

Muista kenelle kirjoitat

Entäs jos ajattelisit omaa lukijakuntaasi parhaana ystävänäsi? Entä jos kirjoittaisit vain yhdelle ihmiselle? Entä jos kuvittelisit parhaan ystäväsi istumassa pöydän toisella puolella ja kirjoittaisit hänelle?

Kun meidän sisältömme tarkoitus muuttuu, kun alamme olla tavoitteellisia ja haluamme saada rahaa siitä työstä mitä teemme, sisällöstä voi kadota hauskuus ja kepeys. Meitä ohjaa silloin toisenlainen motiivi. Mutta valitettavasti se on luettavissa aina rivien välistä.

Vaikka se onkin vaikeaa, olisi erittäin tärkeää unohtaa raha, suuret lukijamäärät ja isojen brändien kaupalliset yhteistyöt. Ja keskittyä vain siihen, miten auttaa yhtä ihmistä omalla tekstillään.

Kun käännät kirjoittamisen auttamiseksi, siitä tulee paljon luonnollisempaa. Olemme empaattisia ihmisiä ja haluamme auttaa muita. Silloin tekstistä tulee paljon lämminhenkisempää ja sitä on kivempi kirjoittaa ja myös lukea.

Anna itsellesi aikaa

Roomaa ei rakennettu päivässä eikä kahdessa. Suuren suosion saavuttanutta blogia ei myöskään rakenneta päivässä eikä kahdessa. Loistavaksi kirjoittajaksi ei tulla päivässä eikä kahdessa. Ole itsellesi armollinen ja anna itsellesi aikaa. Anna itsellesi aikaa kehittyä, parantaa taitojasi ja löytää se uniikki tyyli, joka tekee sinun kirjoituksestasi muistettavaa.

Anna itsellesi aikaa kehittyä rauhassa. Anna myös tekstille aikaa parantua. Jätä se hautumaan ja odottamaan viikko. Ota sen jälkeen teksti uudelleen esiin ja mieti, miten voisit vielä kehittää sitä.

En koskaan julkaise tekstejä suoraan. Kirjoitan niitä hyvissä ajoin, ajastan ja jätän hautumaan. Saatan lukea ne myöhemmin vielä läpi ennen kuin ne oikoluetaan. Joskus poistan postauksen tai joskus siirrän sen parin kuukauden päähän, koska en ole tyytyväinen sen sisältöön. Annan itselleni aikaa hahmottaa tekstiä ja löytää sen asian, mikä siitä vielä puuttuu.

Joskus se tulee mieleen, kun siivoan, joskus se tulee mieleen lenkillä. Joskus postaus jää odottamaan vuodeksi.

Ja muista:

Kirjoittaminen on luovaa työtä. Se vaatii rauhallisen hetken, oikean fiiliksen ja rentoutuneen mielen. Jos kirjoittaminen tuntuu väkinäiseltä, lähde pienelle kävelylenkille, tee ruokaa tai siivoa ja kokeile sitten uudelleen. Joskus viikonkin tauko ilman syyllisyyttä voi tehdä ihmeitä.

Onneksi bloggaaminen ja sisällöntuotanto on pitkäjänteistä, eikä valmista tarvitse tulla heti.

Pinnaa postaus Pinterestiin

Tämänkin voi jakaa... kuten HBOn tunnarit