Mitä kissani Edison opetti minulle yrittäjyydestä?

Mitä kissani Edison opetti minulle yrittäjyydestä? Uskoisitko, että kissakin voi opettaa jotain yrittäjyydestä? No en minäkään, kunnes tämä tapahtui kissani Edisonin kanssa.

Meillä on Edisonin kanssa aamurutiini. Aamuruuan ja aamukahvin jälkeen istun nojatuolissani ja Edison hyppää syliini. Otan kissojen herkkupussin, kaadan siitä kämmenelle noin 10 herkkua ja syötän niitä yksi kerrallaan hänelle.

Olen joskus julkaissut Instan stooreissa kuviakin, joissa Edison odottaa kärsivällisesti, että juon aamukahvini.

Kun aloitimme tämän pienen yhteisen hetken harjoittelun, Edison ei malttanut odottaa herkkuja. Hän yritti syödä herkut kämmeneltäni heti, kun kaadoin niitä siihen.

Mitä kissani Edison opetti minulle yrittäjyydestä?

Harjoittelun kautta yhteistyömme kuitenkin rutinoitui, ja nyt hän seuraa oikeaa kättäni, joka noukkii vasemmasta kämmenestä herkun yksi kerrallaan.

Hämmästyttävää on se, että vaikka Edison näkee, että vasen kämmen on jatkuvasti auki, hän ei syöksy syömään herkkuja kämmeneltä vaan odottaa yksittäisiä herkkuja.

Pussista tulee joka kerta myös rikkonaisia herkkuja. Kun näitä pienen pieniä paloja on kämmenellä noin neljä, lopetan herkkujen antamisen ja tarjoan Edisonille peukaloni nuoltavaksi. Tämän tajuttuaan hän kääntyy välittömästi kämmenen puoleen ja syö loput pienet herkut ahmien.

Tarinan opetus on tämä:

Me olemme niin tottuneet tekemään asioita tietyllä tavalla, että emme välttämättä edes huomaa vieressämme olevaa oikotietä. Olemme oppineet yrittäjyyden rutiinit joko pakon, opetuksen tai suorittamisen kautta.

Mitä tapahtuisi, jos pysähtyisit hetkeksi, katsoisit omia rutiinejasi ja kysyisit itseltäsi: ”Miten voisin tehdä tämän helpommin?” Tai ”Miten voisin tehdä tästä hauskempaa?”

Olen tämän kesän aikana pohtinut paljon omaa työtäni yrittäjänä ja tullut siihen tulokseen, että yrittäjyys ei ole enää hauskaa. Se ei ole hauskaa, koska siitä on tullut liian rutiininomaista, yksitoikkoista.

Siksi päätin alkaa hidastamaan tahtia entisestään, seuraamaan mitä teen ja miksi teen jotain tietyllä tavalla, sekä löytämään uusia tapoja, jotka tekevät yrittäjyydestä jälleen hauskaa.

Ja usko pois, haluan edelleen, kuuden vuoden jälkeen tehdä tätä yhtä suurella sydämellä ja palavalla intohimolla kuin alkuaikoina.

➡️ Olisiko sinunkin aika ravistella omia yrittäjyytesi uskomuksia, rutiineja ja ajatusmalleja?

➡️ Entäs jos lähtisit tekemään markkinointia aivan uudella tavalla? Tai kokeilisit myydä lempeämmin?

➡️ Entäs jos tekisit kampanjan täysin eri tavalla kuin ennen? Tai eri tavalla kuin kaikki muut?

Lähetin yllä olevan tekstin viikkokirjeeni lukijoille syyskuun alussa. Sain ihanan palautteen eräältä lukijaltani. Se kuului näin:

”Heissan, kyllähän oli helpottava viesti tämä, jossa kerroit Edisonista. Edison oli hauska, mutta mieltä kevensi todella kun kerroit yrittäjyyden motivaatiopulmista, siitä miten jossain kohtaa voi luistaa tilanteeseen, että ei ole hauskaa. 

Saman kanssa olen kamppaillut itsekin, tarkkaan ottaen olen miettinyt onko mikään enää hauskaa ja tuleeko jostain joskus vielä hauskaa. Tajuan että mulla se liittyy siihen, että tämä viimeinen vuosi on ollut niin kamala ja rankka, niin että sitä alkaa jotenkin kuivua sisältäpäin. Mutta kyllä iso osa rankkuutta juuri yrittäjänä on se, että koko ajan joudun laahaamaan tätä omaa riittämättömyydentunnettani mukana ja kamppailemaan sen kanssa.”

Jep, kuulostaa hyvin tutulta myös täällä ruudun tällä puolella. Näihin asioihin palataan tulevissa postauksissa. Mutta sitä ennen haluan kysyä sinulta:

Millaisia tunteita yrittäjyys herättää sinussa? Koetko, että yrittäjyys on hauskaa, vai onko se raatamista päivästä toiseen?

Joko luit tämän: Miten luoda ura sisällöntuottajana?

Ehkä pitäisit myös tästä: 48 keinoa edistää liiketoimintaa kun on hiljaista