Miljoona euroa bloggaamalla – vaikka bloggaamisen pitäisi olla kuollut

Tämänkin voi jakaa... kuten HBOn tunnarit

Miljoona euroa bloggaamalla – vaikka bloggaamisen pitäisi olla kuollut. 1.11.2015 oli jännittävä päivä. Olin ensimmäistä päivää virallisesti yrittäjä. Samana aamuna klo 10.00 julkaisin ensimmäisen virallisen e-kirjani ”Sinullakin on oikeus vaurastua”.

Seitsemän vuotta myöhemmin ylitän miljoonan euron bruttomyynnin rajapyykin.

Että jos joku vielä väittää, että bloggaaminen on kuollut eikä bloggaamalla voi tienata rahaa, suosittelen lukemaan tämän postauksen alusta loppuun.

Ennen kuin kukaan ehtii ärsyyntyä, sanon ihan reilusti, etten ole miljonääri. Kyse on bruttomyynnistä, josta on vuosien aikana vähennetty alveja, veroja, tiimiläisten palkkoja, freelancereitten laskuja, ohjelmistomaksuja, palvelinkuluja sekä tyhmiä virheitä. Toki olen saanut nostaa itselleni palkkaa ensimmäisestä kuukaudesta lähtien, välillä enemmän, välillä en mitään. Sitä yrittäjyys on.

Joku toinen voi tehdä miljoonan vuodessa, joku muu kolmessa. Joillakin siinä menee kymmenen vuotta. Olipa aika mikä tahansa, digiyrittäjänä miljoonan euron bruttomyyntiraja on kuitenkin saavutus. Ja kun kuulet tarinani, ymmärrät, miksi olen siitä hiton ylpeä.

Miljoona euroa bloggaamalla – vaikka bloggaamisen pitäisi olla kuollut

Ennen kuin kerron, miten olen saavuttanut tämän merkkipaalun, haluan kertoa sinulle hieman tarinaani. En kerro sitä siksi, että haluaisin huomiota, kehuja tai nostoa jalustalle. Pidän siitä, että olen täällä kulissien takana, teen hiljalleen töitä ja nautin siitä, mitä teen.

En myöskään kannusta ketään aloittamaan yrittäjyyttä haastavassa elämäntilanteessa. Muistutan aina, että riittävä puskuri on oltava niin taloudellisesti kuin henkisestikin. Uupuneena ja varattomana on vaikea rakentaa yhtään mitään. Minulla kuitenkin on sellainen mentaliteetti, että etsin ratkaisua niin pitkään, että sen löydän. Täpäriä tilanteita on ollut paljon, ja olen ottanut isojakin riskejä, joista osa on onnistunut mutta iso osa ei niinkään.

Mutta palataan ajassa seitsemän vuoden päähän. Silloin tilanne oli täysin erilainen kuin nyt.

Olin ollut 14 kuukautta työttömänä. Päätös oli ollut omani, sillä keväällä 2014 työpaikallani (pankissa) alkoivat yt-neuvottelut. Meille tarjottiin mahdollisuutta lopettaa tukipaketin avulla. Saatoin ehkä olla ensimmäinen, joka siihen tarttui. Edellinen vuosi (2013) oli nimittäin ollut aikamoista helvettiä. Olin kärsinyt ensin migreenistä neljä viikkoa, sitten lääkepäänsärystä seuraavat neljä ja sitten vielä vieroitusoireista kaksi. Toinen kaksosistani (adhd) oli ollut kotikoulussa useamman viikon ajan koulukiusaamisen takia.

Ai niin, mainitsinko, että olin adhd-/add-kaksosten totaaliyksinhuoltaja?

Lasten isän kanssa sukset menivät ristiin marraskuussa 2003, puoli vuotta kaksosten syntymän jälkeen. Hän oli sitä mieltä, että voi kohdella ja lyödä minua, milloin huvittaa. Itse annoin hänelle yhden mahdollisuuden ja kun hän siihen tarttui, otin kaksoset ja lähdin kävelemään.

Mutta jääköön se tarina johonkin toiseen postaukseen ja palataan me syksyyn 2013. Pankissa avautui unelmieni työpaikka. Olin kaksi vuotta peräkkäin ollut alueemme paras myyjä, olin tuonut uusia asiakkaita taloon ja tehnyt hyvää tulosta. Ajattelin, että nyt on minun vuoroni ja pääsen etenemään uraportailla.

Mutta ei.

Paikka annettiin henkilölle, jolla oli vähemmän kokemusta ja tuloksentekokykyä kuin minulla. Minä en kuitenkaan ollut kauppatieteiden maisteri, enkä edes opiskellut sitä kohti. Henkilö, joka valittiin, opiskeli.

Tuossa hetkessä tajusin, ettei minua oikeasti arvostettu työpaikallani. Tein siis päätöksen lähteä. Kyse ei ollut enää siitä, lähdenkö vai jäänkö, vaan milloin lähden.

Ja se hetki koitti vajaan vuoden päästä tuosta päätöksestä.

Mutta loppuvuosi 2013 oli muutenkin raskas päänsärkyjen, lapsen kotikoulun ja sivuun menneen urahaaveen vuoksi. En pitänyt syyslomaa vaan painoin niska limassa töitä. Kaikki tämä eskaloitui 31.12.2013. Kävelin silloin työterveyslääkärin vastaanotolle ja romahdin. Itkin väsymystä, turhautumista ja pettymystä. Hän antoi minulle kolmen viikon sairasloman ja sen jälkeen vielä pari viikkoa päälle. Sairaslomani aikana töitäni muuteltiin miten sattuu – minulta kysymättä. Esimieheni ei soittanut kertaakaan ja kysynyt, miten voin. Hän soitti vain ilmoittaakseen, että he ovat tehneet muutoksia.

Päätös lähteä töistä oli aina hetki hetkeltä helpompi.

Kun sitten keväällä 2014 saimme tiedon yt-neuvotteluista, en epäröinyt hetkeäkään, kun ilmoitin halukkuuteni lähteä. Eikä esimieheni epäröinyt hetkeäkään päästää minua menemään.

Elokuun lopussa 2014 suljin pankin oven viimeisen kerran enkä ole päivääkään katunut lähtöpäätöstäni.

Työttömyysajan alku meni levätessä. Nukuin päivällä, kun lapset olivat koulussa, ja illalla menin yhdeksän aikaan lasten kanssa nukkumaan. Aamulla heräsin sikeästä unesta kellonsoittoon. Ensimmäiset viikot menivät vähän sumussa, mutta pikkuhiljaa väsymys alkoi väistyä. Oli jännittävää huomata jonkin ajan kuluttua, että päänsäryt ja migreenit olivat tiessään. Stressi todellakin voi laukaista migreenin.

Työttömänä ollessani minulla oli myös paljon aikaa ajatella.

Mitä haluan tehdä isona?

Tiesin, etten voi olla ”normaalissa” palkkatyössä, sillä yksinhuoltajuus ja lasten erityisyys vaativat aikaa ja energiaa. Olen laskenut, että vuodesta 2012 lähtien (jolloin lapseni adhd diagnosoitiin) olen ajanut yli 31 000 kilometriä ja käyttänyt yli 1 700 tuntia aikaa vain siihen, että olen auttanut lapsiani. Olen kuljettanut heitä lääkäriin, terapiaan, tapaamisiin ja palavereihin. Olen istunut lääkärissä, koulupalavereissa ja erilaisissa odotushuoneissa.

Tiesin siis, että ainoa mahdollinen vaihtoehto on alkaa yrittäjäksi, sillä siinä saan enemmän vapautta olla läsnä lapsille ja antaa heille sitä apua ja tukea, mitä he tarvitsevat. Seuraava kysymys olikin, millainen yrittäjä haluan olla ja ketä haluan auttaa.

Hieman sattumalta kuulin Digivallankumouksesta. Heillä oli alkamassa E-kirja Mastermind, johon osallistuinkin. Puolen vuoden aikana kirjoitin oman e-kirjani ”Sinullakin on oikeus vaurastua”, jonka laitoin myyntiin 1.11.2015.

Yrityksen perustamista varten hankin Finnveralta pienen 6000 euron lainan, mutta tarvitsin hieman lisää lainaa muutaman kuukauden kuluttua, ja sainkin pankista 5 000 euron luoton.

Strategiani e-kirjan markkinointiin oli seuraava:

Ohjaan Facebook-mainoksilla ihmisiä e-kirjan myyntisivulle ja niille, jotka eivät osta, ohjaan retargeting-mainokset.

Strategiani toimi loistavasti, sillä saatoin myydä päivän aikana kymmeniä kirjoja.

Kaikki näytti hyvältä ja tulevaisuus valoisalta.

Kunnes helmikuussa 2016, neljä kuukautta yrityksen perustamisen jälkeen…

Facebook muutti mainosten näkyvyyttä

Siinä missä edellisellä viikolla olin myynyt kymmenittäin e-kirjoja, myyntini romahti yhdessä yössä pariin kappaleeseen. Tässä kohtaa iski paniikki. Jos mainokset eivät näy, miten markkinoin ja miten saan näkyvyyttä e-kirjalleni?

Pari viikkoa siinä pähkäillessäni sain idean.

Olin keväällä 2014 perustanut Unelma Onnellisuudesta -blogin, jossa kävi noin 10 000 lukijaa kuukaudessa. Voisin perustaa omaa nimeäni kantavan blogin ja markkinoida e-kirjaa sen kautta. Blogin pitäminen on ilmaista. Maksaisin ainoastaan palvelinkulut ja domainin.

Tuumasta toimeen!

Alla olevat kuvat ovat kuvakaappauksia Instagramista. Julkaisin siellä pari vuotta sitten hieman historiaa ja näytin, mistä olen lähtenyt liikkeelle oman blogini kanssa.

Ensimmäinen, ilmainen WordPress-teema oli blogissa noin 6 kuukautta.

Seuraava teema oli maksullinen. Maksoin siitä 79 dollaria, ja se oli käytössä noin pari vuotta. Muokkasin ulkoasua kaksi kertaa, ja näet ne versiot allekkain.

2019 loppuvuodesta julkaisin ammattilaisen tekemät kotisivut, jossa teemana on Beaver Builder. Teema on edelleen käytössä. Olen sitä muokannut muutamaan otteeseen, ja nyt näkemäsi ulkoasu on viimeisin. Julkaisin sen marraskuussa 2022.

”Et ole oikea bloggaaja”

Saan säännöllisin väliajoin kuulla, etten ole ”oikea” bloggaaja, koska en tee kaupallisia yhteistöitä. Sorry nyt vaan, mutta kaupallisten yhteistöiden tekeminen ei tee kenestäkään bloggaajaa. Kirjoittaminen tekee. Useat menestyvät bloggaajat ovat myös yrittäjiä. Jokainen bloggaaja voi itse määritellä sen, miten kaupallistaa oman bloginsa.

Siinä, missä bloggaaja hankkii itselleen yhteistyökumppaneita, minä käytän samoja strategioita hankkiakseni kirjoitusasiakkaita.

Teen affiliate-markkinointia kuten muutkin bloggaajat.

Olen myös kaupallistanut oman osaamiseni sillä, että myyn verkkokursseja. Kuka tahansa bloggaaja voi kaupallistaa oman osaamisensa verkkokurssimuotoon. Henkilökohtaisesti olen päättänyt, etten tee ”virallista” kaupallista yhteistyötä. Et siis löydä kaupallisia yhteistöitä blogistani etkä somestani. Jos tuote, palvelu tai ohjelma on hyvä ja saan siihen affiliate-linkin, saatan kirjoittaa siitä postauksen. Mutta suosittelen pääasiallisesti vain niitä tuotteita, joita itse käytän ja joiden takana seison.

Joitakin poikkeuksia olen tehnyt, jos uskon yrittäjään, vaikka en olekaan tutustunut tuotteeseen tarkemmin.

Miten myynnit jakautuvat?

• 61,8 % verkkokurssimyynti
• 4,4 % e-kirjamyynti
• 7,6 % affiliate- ja kumppanuusmarkkinointi
• 2,7 % henkilökohtainen valmennus ja mentorointi
• 1,9 % kouluttaminen ja webinaarit
• 4,4 % muut satunnaiset työt ja palvelut
• 17,3 % palvelut (kirjoitustyöt, some, ylläpito, aspa jne…)

Ei se, miten kaupallistat, vaan se, miten markkinoit

Olen useaan eri otteeseen tuonut ilmi sen, ettei lopulta ole merkitystä, miten kaupallistat oman blogisi. Sillä on merkitystä, kuinka aktiivisesti markkinoit ja toistat sitä.

Jos haluat kaupallistaa blogisi kaupallisilla yhteistöillä, sinun on tehtävä sitä säännöllisesti saadaksesi säännöllisesti tuloja. Kuulostaa itsestäänselvältä, tiedän. Mutta harmillisen iso osa bloggaajista tekee juuri päinvastoin. He saattavat keskittyä vain kirjoittamiseen tai ulkoasun hiomiseen, eivätkä käytä säännöllisesti aikaa kaupallistamiseen.

Säännöllisyys ei muuten tarkoita sitä, että jokaisessa postauksessa myydään jotain. Tähän on olemassa parempikin strategia, jonka ansiosta blogi tuottaa rahaa muttei tunnu kaupalliselta. Opetan tätä verkkovalmennuksessani.

Mikä on menestykseni salaisuus?

Paljonko on mennyt rahaa mainontaan?

Okei, tiedän, että monet ”gurut” alkavat nähdä punaista, kun kritisoin maksettua mainontaa. En ole koskaan sanonut, etteikö maksettu mainonta toimi. Se toimii kyllä ja suosittelen sitä käyttämään. Mutta kuten olen jo vuosia sanonut, jos orgaaninen sisältö ei tuo sinulle asiakkaita, et saa niitä maksullisilla mainoksillakaan.

Olen käyttänyt seitsemän vuoden aikana Facebook- ja Instagram-mainontaan yhteensä 81 497,61 euroa ja Google-mainontaan 500 euroa. Alla näet kaksi kuvakaappausta kahdesta eri mainostilistäni. Yhteenveto näkyy kuvan oikeassa alalaidassa ”Käytetty summa” -sarakkeesta.

Mainokset ovat tuoneet keskimäärin 300 000 euroa bruttomyyntiä.

Mielenkiintoista tämä on siksi, että sähköpostimarkkinoinnin eli Active Campaignin kulut ovat olleet yhteensä 6 856,30 euroa. 700 000 euroa bruttomyynneistä on tullut nimenomaan sähköpostimarkkinoinnin kautta.

Sähköpostimarkkinointia parjataan paljon. Se ei tuo tuloksia, koska sitä tehdään väärällä tavalla. Sähköpostimarkkinointi ei ole enää pelkkiä mainoksia vaan lisäarvon tuottamista ja luottamuksen syventämistä.

Saan säännöllisin väliajoin kuulla tämänkaltaisia palautteita viikkokirjeistäni:

• ”Suosittelen jokaiselle bloggaajalle sekä yrittäjälle lämpimästi Tiian viikkokirjeen tilaamista, sillä sitä kautta inboxiin ilmestyy säännöllisesti kultahippujen arvoisia vinkkejä ja ohjenuoria.”
• ”Kiitos valtavasti kaikista sähköpostiviesteistä, blogista, Youtube-videoista joita olet ilmaiseksi jakanut. Olen ihaillut sinua ja ammattitaitoasi. Kiitos siis kovasti. On niin mahtavaa, että osaavat ihmiset jakavat tietoa ja osaamistaan.”
• ”Suosittelen, vaikka olenkin sitä mieltä, että Tiian viikkokirjeiden pitäisi olla maksullisia, sen verran tuhtia oppia, neuvoa ja niksiä niissä pukkaa!”
• ”Hei, tiedätkö, että sä oot aivan super! Oon lukenut nyt sun sähköpostisi uutiskirjeitä jne. Aivan mieletön mitä jaat ja ilmaiseksi vielä. Kunhan sulla alkaa verkkovalmennuksia, niin infoa! Iso kiitos ja onneksi bongasin sinut!”

Miljoona on saavutettu. Miten tästä eteenpäin?

Sanotaan, että nälkä kasvaa syödessä. Omalla kohdallani on kuitenkin käynyt päinvastoin. Toki olisi kivaa saada toinen miljoona lyhyemmässä ajassa kuin 7 vuotta. Mutta ei se pääasia ole.

Olen kaivannut blogin kanssa häärimistä, ja tulevaisuudessa tulen varmasti kehittämään sitä eteenpäin. Kirjoitan, hion, analysoin ja seuraan tuloksia.

Nautin matkasta, olipa se millainen tahansa.

Vuosi 2022 on ollut henkilökohtaisessa elämässäni raskas. Äidin sairastumisen loppukuukaudet sekä poismeno veivät paljon energiaa ja voimia.

Kahden osakeyhtiön kasvattaminen on myös vaatinut veronsa. Siksi tein päätöksen yhdistää nämä kaksi osakeyhtiötä yhdeksi. Tiia Konttinen Oy tulee ostamaan Suomen Sisältömedia Oy:n osakekannan, jolloin minulla on vain yksi yritys johdettavana.

Tiimi on tällä hetkellä sopivan kokoinen ja töitä riittää kaikille. Tiimin kasvatus ei ole tällä hetkellä ajankohtaista, mutta koskaan ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Yhteenveto

Lopuksi haluan sanoa sinulle yhden asian.

Sinun ei tarvitse olla valmis aloittaaksesi. En minäkään ollut. Opettelin asioita matkan varrella. Se on ihan sallittua.

”Earn while you learn”

Suurin osa opiskelijoistani ei ollut ammattikirjoittajia ennen kuin he tulivat Bloggaajasta Ammattilaiseksi™ -valmennukseen. Osa ei edelleenkään koe itseään ammattikirjoittajiksi. Minulla ei ole media-alan koulutusta, vaan olen koulutukseltani taloushallinnon tradenomi.

Haluan esimerkilläni näyttää, että kaikkea on mahdollista oppia ja saavuttaa, kun halua ja pitkäjänteisyyttä on. Jos tulet valmennukseeni mukaan, sinulta ei kulu seitsemää vuotta miljoonan euron rajan rikkomiseen, sen tiedän. Varsinkin, jos otat opettamani menetelmät käyttöön ja tuotat säännöllisesti laadukasta sisältöä.

Tämänkin voi jakaa... kuten HBOn tunnarit